Passiivitalon ikkunat

Passiivitalossa pieneen energiankulutukseen pyritään hyvällä lämmöneristyksellä, ulkovaipan ilmatiiviydellä, ikkunoiden ja ovien hyvällä lämmöneristävyydellä sekä varaavan massan ja ilmaisten lämmönlähteiden kuten passiivisten aurinkoenergian sekä ihmisten ja laitteiden tuottaman energian hyödyntämisellä. 

Passiivitalon ikkunoiden lämmönläpäisykerroin tulisi olla korkeintaan 0,80 ja ovien 0,40 W/(m²K). Passiivitalon ikkunoiden asennuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tiiviyteen. Talon ilmanvuotoluku n50 saa olla korkeintaan 0,6 1/h, mikä tarkoittaa, että rakennuksesta saa vuotaa ilmaa 0,6 kertaa rakennuksen tilavuuden verran tunnin aikana.

Passiivitalon lämmitystarve on niin pieni, että perinteisen lämmönjakojärjestelmän sijaan lämpö voidaan jakaa esimerkiksi ilmanvaihdon kautta. Passiivitalossa tarvitaan  kuitenkin aina lämmitysjärjestelmä. 

Suomessa passiivitalon kriteerit ovat erilaiset kuin Euroopan eteläisimmissä osissa, sillä kansainväliset määritelmät johtaisivat pohjoisen olosuhteissa kohtuuttoman kalliisiin ja hankaliin rakenneratkaisuihin sekä ikkunapinta-alan rajoituksiin. 

Suomessa passiivitalo saa kuluttaa sijainnista riippuen 20–30 kWh/m² lämmitysenergiaa vuodessa ja kokonaisprimäärienergiantarve on 130–140 kWh/(m²a). VTT arvioi, että passiivitalorakentaminen aiheuttaa 5–10 prosentin lisäkustannukset normitaloon verrattuna. 

Passiivitalokorjaus

Passiivitalokorjaus tarkoittaa vanhan rakennuksen remontointia passiivitaloksi tai lämmitysenergiatarpeen merkittävää vähentämistä passiivitalokomponenteilla toteutetulla korjauksella. 

Teknillisen korkeakoulun TES – Energy Facade -hankkeessa on tutkittu julkisivuelementeillä toteutettavaa passiivitalokorjausta. Tulosten mukaan tehokkaimmat toimenpiteet lämmitysenergiantarpeen pienentämiseksi ovat uusi koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto tehokkaalla lämmön talteenotolla, uudet ikkunat sekä lisälämmöneristys ja ilmatiiviyden parantaminen. Passiivitalokorjaus edellyttää tyypillisesti kaikkia mainittuja korjauksia.