Mikrobien kulkeutuminen sisäilmaan

Taneli Päkkilän Aalto-yliopistossa 2012 tehdyssä diplomityössä tutkittiin mikrobien kulkeutumista sisäilmaan paine-eron vaikutuksesta. Mikrobikasvuston ja sen terveydelle haitallisten tekijöiden kulkeutumista estetään rakennuksen ja ulkoilman painesuhteen tasapainolla sekä rakenteiden riittävällä tiiviydellä.

Yleisesti voidaan sanoa, että rakennuksen alipaineistus ei lisää mikrobipitoisuuksia, mikäli mikrobikasvustoa sisältävä rakennealue on pieni. Silloin suurin osa alipaineen aiheuttamasta vuotoilmasta on puhdasta ja kasvuston mikrobit eivät nosta merkittävästi sisäilman mikrobipitoisuutta.

Alipaineistus näyttää lisäävän mikrobilajistoa sisäilmassa, sillä käyttötilanteessa otetut näytteet erosivat alipaineessa otetuista näytteistä.

Ongelmat rakennuksen painesuhteissa voidaan korjata ilmanvaihdon säädöllä.

Pessi et al. (1999, s. 42-45) Tutkimuksessa todettiin yleisesti, että asuntojen korvausilman saannin parantamisella seinärakenteiden mikrobikontaminaation vaikutukset vähenevät.

Koneellisissa ilmanvaihtojärjestelmissä on kaksi päätyyppiä, koneellinen poisto- sekä koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä. Järjestelmät eroavat tuloilman hallinnassa. Koneellisessa poistoilmanvaihtojärjestelmässä tuloilmaa ei hallita kojein, vaan poistamalla ilmaa rakennuksesta luodaan alipaine, joka toimii vetävänä voimana tuloilmalle. Koneellisessa poistoilmajärjestelmässä tuloilma otetaan rakenteen epätiiviyskohtien kautta. Koneellisen poistoilmanvaihtojärjestelmän käyttö alkoi vuonna 1953 rakennushallituksen hyväksyessä markkinoille ensimmäisen tuotteen (Kerrostalot 1880-2000). Alkuun koneellisessa poistoilmanvaihtojärjestelmässä ei ollut lainkaan tuloilmaventtiilejä; korvausilman luotettiin tulevan hatarien rakenteiden lävitse. Vuonna 1988 voimaan tulleet rakentamismääräykset edellyttivät tuloilmareittien suunnittelua. Koneellisen poistoilmanvaihtojärjestelmän käyttö loppui lähes kokonaan vuonna 2003 uusiutuneiden rakentamismääräysten myötä.