Eri aikakausien ikkunarakenteet ja niiden ongelmat

Ulkopuitteen vauriot

Puuikkunan tyypillisiä vaurioita ovat maalipinnan rapistuminen sekä veden aiheuttama lahoaminen. Voimakkainta säärasitus on eteläseinustoilla, joissa puitteita rasittaa veden lisäksi auringon ultraviolettisäteily ja lämpö. 

Moderneissa teollisesti valmistetuissa ikkunoissa ulkopuite on tyypillisesti alumiinia ja lasi kiinnitetään puitteeseen silikonilla. Tällöin lahovaurioita ei pääse syntymään.

1990-luvulla käytettiin jonkin verran rakennustapaa, jossa ulkopuitteen puuosat suojattin ohuella pellillä. Rakenteen riskinä on laho- tai homevaurio, jos puuosat pääsevät kastumaan mutta pellin ja puun välinen tuuletusrako ei ole riittävä rakenteen kuivattamiseksi.

Lasilista ilman kittiä

Perinteisesti lasit kiinnitettiin puiseen ikkunanpuitteeseen pienillä lasitusnauloilla ja sauma peitettiin lasituskitillä. Kitti muodosti puitteeseen viiston pinnan, joka johti sadeveden pois saumasta. 1970-luvulla yleistynyt lasilistan käyttö ilman kittiä aiheuttaa tyypillisesti lahovaurioita alapuitteeseen, joka kastuu lasia pitkin valuvasta vedestä. 

Ikkuna osana kantavaa rakennetta

Joissakin 1960- ja 1970-luvun rakennuksissa ikkunan karmit ovat osa talon kantavaa rakennetta. Tämän vuoksi rakenne on tutkittava huolellisesti, mikäli taloon asennetaan uudet ikkunat. Karmien poistaminen normaaliin tapaan voi tällöin johtaa kantavan rakenteen vakavaan vaurioon. Tällaisessa tapauksessa uusi ikkuna on rakennettava vanhan ikkunan karmien sisälle.