Eri aikakausien ikkunatyylit

Klassinen ikkuna

Perinteisesti ikkunat on valmistettu puusta. Puuhun tehtiin urat, johon lasi asennettiin puitteiden kokoamisen yhteydessä. Puitteiden nurkkaliitokset tehtiin helposti avattaviksi, jotta rikkoutuneiden ruutujen vaihto helpottui.

Moderni ikkuna

Ikkunamateriaaleina käytetään nykyään yhä useammin muovia ja alumiinia. Liikerakentamisessa, julkisissa tiloissa ja esimerkiksi porrashuoneissa käytetään yleisesti alumiini- tai teräsprofiili-ikkunoita. Tällöin karmi ja mahdolliset puitteet ovat metallia

Lasi-ikkuna yleistyi Suomessa ikkunanrakentajien taitojen ja lasinvalmistuksen kehittyessä 1600-luvulla. Eri aikakausina yleiset ikkunatyypit ovat vaihdelleet: 1700-luvun lopulla tyypilliset ikkunat olivat neliruutuisia, 1800-luvulla ja taas uudestaan 1920-luvulla kuusiruutuisia. Epäsymmetriset ikkunat tuuletusruutuineen yleistyivät 1950-luvulla.

Jakokarmit, välikarmi

Nykyään jakokarmia käytetään enemmän esteettisenä rakenteena ikkunassa. Suurissa ikkunapinta-aloissa jakokarmilla on myös ikkunaa tukeva merkitys. Aiemmin jakokarmeja käytettiin enemmän, koska ikkunalasia ei voitu valmistaa kuin pieninä ruutuina.

Puitejako

Ikkunan puitejako tarkoittaa ikkunan jakamista karmein osiin, jossa jokaisessa on oma lasiruutunsa. Ikkunan koko ja puitejako oli aiemmin riippuvainen lasiruudun koosta. Lasinvalmistustekniikan kehittyminen mahdollisti ruutukoon kasvattamisen.

Puitejako voidaan toteuttaa:

• lasielementtien välissä olevalla jakopuitteella 
• lasielementin ulkopinnalle kiinnitetyllä koristelistalla (ristikolla), joka voidaan irrottaa ikkunanpesun ajaksi
• lasielementin sisällä olevalla muovilistalla.