Varhaiset ikkunatyypit

Vanhojen rakennusten ikkunatyypit

Ikkunat ovat tärkeä osa rakennuksen ulkoasua. Niitä on kuvattu osuvasti talon silmiksi, sillä niistä näkee ulos ja sisään. Ensimmäiset lasi-ikkunat tulivat Suomeen keskiajalla. Turun kaupunkitaloissa lasi-ikkunoita oli jo 1400-luvulla, mutta lasi-ikkuna alkoivat yleistyä 1700-luvun lopulla Suomessa.

Ikkunat kertovat omasta aikakaudestaan ja sen hetkisistä tyyli-ihanteista. Eri aikakausien ikkunatyylejä käsitellään tarkemmin ikkunan ulkonäkö -sivulla.

Aukkoikkuna

Ennen ikkunalasin yleistymistä varhaisiin rakennuksiin tuli valoa avoimesta oviaukosta sekä savunpoistoon tarkoitetusta valoaukosta katossa tai seinän yläosassa.

Suomalaisissa savutuvissa oli matala aukkoikkuna, jossa oli sisäpuolella työntöluukku, räppänä. Aukko säilyi myös lasi-ikkunoiden rinnalla, sillä sen kautta oli helppo tuulettaa asuntoa ja siirtää polttopuuta sisälle lämmittämistä varten. Valo- ja lasiluukut pysyivät käytössä vielä 1800-luvullakin. Tuon ajan ikkunat olivat pitkään kiinteitä, eli niitä ei voinut avata. 

Keskiaikaisissa pohjoismaalaisissa rakennuksissa oli pieniä, pystysuuntaisia, avoimia ikkuna-aukkoja. Niissä saattoi olla rakennuksen ulkopuolinen luukku, jonka pystyi sulkemaan tangon avulla sisäpuolelta. 

Kalvoikkuna

Lasin edeltäjinä käytettiin erilaisia valonsäteitä läpäiseviä kalvoja, kuten sian virtsarakkoa, syntymättömän vasikan nahkaa tai vuohennahkaa. Lasin käyttö yleistyi 1600-luvulla, mutta osassa talon ikkunoista voitiin edelleen käyttää halvempia kalvoja. 

Varhaiset lasi-ikkunat

Lasin valmistus oli tunnettua Egyptissä jo 3000 eaa, mutta korkean hintansa vuoksi siitä ei kehittynyt vallitsevaa ikkunamateriaalia. Lasi-ikkuna teki läpimurron Ranskassa keskiajalla goottilaisen kirkkoarkkitehtuurin myötä.

Pohjoismaissa lasi yleistyi säätyläisten asuinrakennuksissa vasta 1600-luvulla. Tavallisissa asumuksissa lasi-ikkunat kiinnitettiin aluksi ilman puitteita seinään tehtyyn aukkoon.  Lasit olivat pieniä ja pieniruutuisia lasin kalleuden ja valmistustekniikan vuoksi. Valo- ja lasiluukut pysyivät käytössä vielä 1800-luvullakin.